tänään on tasan vuosi sitä kun oltiin madion square gardenilla kattomassa musea. sanoin ehkä sillon joskus et sen jälkeen mikä tahansa tuntu mahdolliselta. oon jo pitkään ollu perusluonteeltani enemmän tai vähemmän unelmointiin taipuvainen, mut viimeset pari vuotta on näyttäny et unelmia voi toteuttaa. kaikki on mahdollista (paitsi kliseisemmän lauseen kirjottaminen.)

joskus viime heinäkuussa, ehkä päiviä ennen lähtöä, muistan et sain Liinalta viestin jossa luki "lähetkö mun kaa auschwitziin elokuussa -08?" kysyin sillon äidiltä et voinko lähtee ja se sano että katotaan.

mä sit kuitenki lähdin. mun elämä on mielettömän mielenkiintosta.

but i dont have time for him

12.30am:
death from above 1979 @ annankatu

1.30am:
tool - schism @ jokipellonkatu

näin eilen paljon ihmisiä ja ois jees asuu keskustassa. mut on paljon asioita jotka ois jees tehdä. kuten lähtee reilaa itä-eurooppaan ylihuomenna. nään Liinan 47h päästä. vitsit. jännää.

jet lag takana, elämä edessä.

ehkä toikin menee vähän ylifiilistelyks koska unirytmi on joka tapauksessa metässä. kesällä on vaikee päästä minkäänlaiseen rytmiin, ja ehkä odotan jonki verran koulun alkua, nyt just tuntuu ehkä että jonkinlainen vakituinen aikataulu edustas mulle vapautta, enemmän kun kesän epämääränen suomen kiertäminen ja ihmisten näkeminen sillon kun kaikki osapuolet ehtii, eli monessa tapauksessa ei ollenkaan. just nyt kirjotan lempäälästä isoisän luota, huomenna haetaan pikkusiskoa päiväkummusta riparilta ja pidetään juhlat täällä. on siistiä nähdä kaikki perhetutut ja sukulaiset pitkästä aikaa, saa nähä joutuuko vastaamaan miljoona kertaa fiilis-kyselyihin. ei sekään oikeestaan ärsytä ollenkaan. oikeestaan mua ei ärsytä täällä suomessa mikään. paitsi rikkaruohojen kitkeminen, mut muuten oon ollu vähän liianki kuivilla. tai ehkä täällä on oikeesti niin hyvä olla? en mä tiedä. eikä syksy ja arkikaan voi palauttaa mua maan päälle, kun odotan niitä vielä enemmän?

ok myönnän, mulla oli ikävä kotiin. mut se ei ollu sellasta tyypillistä ikävää. ei sellasta ikävää että on vuoden joutunu itkee ja raataa ja pakottamaan ittensä oppimaan kielen, käytöstavat ja kävelytyylin alusta asti ja alkaa tehdä mieli ruisleipää ja toimivia suihkuja. pohjois-amerikka oli vähän liikaa. kulttuurittomuus, kapitalismi, konservatismi tuli korvista ulos loppuvaiheessa. halusin takas jonnekin missä asioilla, muillakin kun rahalla ja materialla, tuntuu olevan pintaa syvempi merkitys. jotenki kaikkien muiden kokemuksiin peilaten asennoiduin odottamaan sitä, että suomi vaikuttas takas tullessa paljon tylsemmältä ja realistisemman pinnalliselta kun siltä, mitä oisin halunnu odottaa. en siis odottanu kovin paljoa, mut nyt, ainakin vielä, tuntuu et sain takas enemmän kun mitä odotin. että kanada oli pinnallisempi kun mitä tajusin. mutta, oon ollu täällä vasta puoltoista viikkoa eli ehkei nyt pidä vetää johtopäätöksiä. plus oikeestaan en haluis "syyttää" kanadaa tosta, ei yhtä kansaa tai valtiota voi sanoa pinnalliseks. enemmän vaikuttaa se, miten erilaiset ihmiset tuo ajatuksensa ja tunteensa esille. ja suomalaisethan ei tuo niitä esille, eikä yritä peitellä sitä small-talkilla... mut tossa taas yks yleistys.

subjektiivisesti ei saa ajatuksista selkoa eikä siis pysty kunnolla kirjottamaan ja objektiivisesti ei kukaan voi ikinä kirjottaa. pitäskö siis pitää pää kiinni?

on jees olla bäkkii


kiitos 1939-1945

jjea kuka on chicagossa just nyt, shit man taal on siistia. mieletonta arkkitehtuuria, mieleton tunnelma, mahtava kaupunki. diggaan helsinkii ja kaikkee muuta mut mun on pakko viel muuttaa isoon, oikeesti isoon, kaupunkiin joku paiva. 9 miljoonaa ois just jees. vaik oonki aika taynna pohjois-amerikkalaisia, ehka muutan tanne joskus sit ku on vanhempi eika enaa sellases elamantilantees jos on pakko tavata ihmisia koko ajan. jos ois kamppa jossain chicagon keskustan pilvenpiirtajista, asuis siel yksin, vois vaan teha musiikkii ja kavella pitkin loputtomii katuja ja valokuvata, ... ehka. urbaania chicagoa ennen paasin tutustumaan vahan maalaisempaan amerikkaan hartford, wisconsinin muodossa. hengasin tas 12000 asukkaan kaupungissa laurin, tassa nimenomaisessa kaupngissa vaihtovuotensa viettaneen, kotomaassa kanssani samaa koulua kayvan, 180-senttisen sahlynpelaajanuorukaisen, ja santerin, myoskin ressussa opiskelevan, blondin hurmuripojan kanssa. oon onnellinen etta vietin vuoden edmontonissa. teoriassa mielummin oisin valinnu chicagon, mut jenkeissa mahdollisuudet isoon kaupunkiin paasemiseen ois ollu niin pienet etta hyva nain. myos, monien samankaltaisuuksien joukosta loytyy muutamia rankkoja eroja kanadan ja yhdysvaltojen valilta. niita en kuitenkaan jaksa nyt kayda lapi, koska huomen aamul aikasin oharen kentalle markusta vastaan, keskustaa lounaalle ja vaha nayttaa paikkoja new jerseyssa vaihtovuotensa viettaneelle hameenlinnalais-ex-sellisti-pitkatukka-nuorukaiselle ja sit iltapaival takas kentalle, lahto tukholmaa ja helsinkii kohti 16.25. kotona maanantaiaamupaivalla.

on sita venattuki.

joku vaihtovuosi kanadassa
oli taas ihan mielettoman hyva idea

vois ajatella perhosia, aurinkoa, jazzia, pakokaasuja, huppareita, kommunismia, futiksen euroopanmestaruuskisoja, kissoja, jaateloautoa, ruohoa, rahaa tai defibrillaatiota

mut ei jaksa, 6 aamuu jaljel.

get it on
get it on
get it on get it on get it on

viela elossa, vielakin taalla, en oo vielakaan varma pitasko itkee vai nauraa vai ei. ei. 18 paivaa jaljella, ei siis kovin kauaa. nyt ei enaa tapahdu nii paljoo, toukokuus ehti ikavan lomas olla kiireinenki. victorian matkan jalkeisel viikol hostasin parin paivan ajan kahta suomalaistyttoo, yhta tanskalaistyttoo ja yhta tanskalaisjatkaa, kaikki jossain pain lansi-kanadaa vaihdossa. puhuin suomee kasvottain kunnolla ekaa kertaa syyskuun jalkeen. oli jees saada vieraita, mut sen koko kolmen paivan ajan sato vetta plus kaikkee muuta huonoo tuurii, vaaria busseja, myohastymisia, ja mun kannykka otettiin pois multa karanteeniin yks paiva koulussa, koska sita ei saa olla esilla kaytavalla ollenkaan.(..) ja, lahtopaivana muutettiin suunnitelmia kahen tunnin verran bussista myohastymisen takia, ja host-aiti flippas taysin, joten jotenki koko jutusta jai vahan laimee maku suuhun.

host-perhe muutenki ollu suurimman lagauksen takana tas viime aikoina, mulla ei oo mitaan yhteista host-vanhempien kanssa, enka oikeen tuu toimeen ton host-aidin kanssa. tosin pahimmat "riidat" on tullu aina erikoistapauksissa niinku matkustaessa tai sillon kun mulla on vieraita. kun oon yksin ja ollaan kotona, aika hyvin pystyn valttelemaan sita, eika se tunnu pistavan yhtaan pahakseen. sen kans hyvii ja huonoi aikoi, mut huonoina aikoina se pistaa aika maahan, vaikka ei ottaskaan henkilokohtasesti, tas vaihees fiilis siita et haluu takas niiden ihmisten luo joille ei tarvii esittaa mitaan korostuu ehka 11-kertaseks, kun muutenkin on ollu poissa kotoa pitkaan.

kun noi vieraat oli lahteny, oli piirikonferenssi, jossa virallisesti tapasin kaikkii vaihtareit vikaa kertaa, koska en mee sille kanoottiretkelle. yritan tosin pitaa juhlan kaikille vaihtareille paivaa ennen niiden retken alkua, et nakis ne viel.

ylihuomenna vancouveriin. viimenen isompi unelma talle vuodelle tayttyy, etin mahollisuutta liian kaukaa aiemmin, ja nyt vahan lahipiirista kyselyn jalken judy hommas mortenille ja mulle paikan mis asuu, ollaan lansirannikol perjantaista tiistaihin. se on enemman kun jees. koska vancouver on niin... suosittu, niin paljon puhuttu, taa tuntuu jotenki silta ku ympyra sulkeutus ja oon tehny taal kaiken, minka voi/jaksaa yhes vuodes teha. oon nahny enemman lansi-kanadaa kun moni takalainen, kavin kuubassa, oon matkustellu enemman kun mita oisin ikina toivonu matkustelevani. ja tavallaan oon tietty ollu matkalla koko ajan.

chillaan edmontonin lrt:ssa ja busseissa ja kuuntelen rootsia ja odotan et paasen pois et voin haluta takas

http://www.youtube.com/watch?v=tiwaeRh71qs


hyvaa syntymapaivaa mina

otto says:
turhaaaa
santeri says:
miks
otto says:
tiiatko
otto says:
mul on sellanen fiilis et vaihtovuosi on ollu yks hemmetin pitka paiva
santeri says:
sellanen liian pitka
otto says:
aamul kestaa jonki aikaa et heraa
otto says:
oppii perusasiat uudestaa
otto says:
sit menee kouluun ja oppii vahan syvemmin kaikkee
otto says:
koulun jalkee pitaa hauskaa, on aktiivinen ja tekee ties mita, matkustelee, tapaa ihmisia
otto says:
ja nyt kello on yks aamupaivalla ja tekee mieli vaan menna nukkumaan mut muut haluis viel pysyy valveilla
otto says:
haluisin tan vaan olevan ohi
santeri says:
:D
otto says:
nojoo paska metafora
otto says:
mut kuitenki
santeri says:
mut ymmarran

portisheadin third on vuoden albumi tahan mennessa. ainakin keskella viileeta toukokuista yota victorian pimeessa satamassa, 8000km paassa kaikesta, mita rakastan, kaikesta, minka tunnen.

vietin kaks paivaa autossa matkalla takas victoriasta kotiin. matkustin kahestaan host-aidin kanssa, eika tulla yhtaan toimeen. calgary-edmonton -moottoritiella kattelin albertan maaseudun ylitsevuotavaa tylsyytta, autoja ja sinista mitaansanomatonta taivasta, ajattelin suomea ja mulla on niin ikava et vatsaan sattuu.

6207 159ave
edmonton, ab
T5Y 2R9
canada

aika ei oo koskaan kulunu yhta huomaamattomasti kun kuubasta tulon jalkeen. oon ollu pettyny edmontoniin. alkanu laskee paivia taalta lahtoon. fiilikset vaihtelee paljon, pahimmalta tuntuu jos ei oo tekemista ja joutuu idlaamaan satunnaisissa paikoissa koska ei huvita menna 'kotiin' mut ei oo mitaan paikkaa. toisaalta sosiaalinen mina tekee parhaansa tassa psyykkisessa virransaastotilassa ja oon edelleen tavannu ihmisia ja jos tata menoo jatkuu, onnistun tulevaisuudessa olemaan kiireinenkin; taas. en siis oikein tieda mihin pain tassa menna, on vahan haikeeta olla taalla vielakin mut on myos haikeeta lahtee, on ihmisii joille puhua, muttei ehka ketaan joka ihan taysin ymmartais, plus kaikki on niin kiireisia etta huomiota joutuu jakamaan, puhua voi millon kenellekin, mut ei kaikkiin naista ihmisista ehdi tutustua tarpeeks hyvin. niin se menee, missa vaan, millon vaan, eika sille voi mitaan.

oon ehka loytamassa mun intohimoja takas, vahan kerrallaan. ainaki tanaan, soitin selloo, soitin kitaraa ja aloin myos teha hommia sallyn ohjaaman zombileffan musiikin eteen. saan jotain irti siita. omis kuulokkeis soi the mars voltaa ja death from above 1979:ia. edmontonin kadut on tuulisia ja nyt myos tunnen ne kaikki. viimeset 70 paivaa ja eksyny, identiteetiton olo.

do you remember a time when this city was
a great place for architects and dilettantes
a nice place for midwives and crossing guards
and on and on

hold on children
your mother and father
are leaving

ikava kotiin. oikeestaan ekaa kertaa oikeesti ikava kotiin, tahan mennessa oon kaivannu lahinna helsinkia, joitain ihmisia ja joitain yksityiskohtia, mut vikoina paivina kuubassa ja nyt sen jalkeen paljon enemman, kaikkea, kokonaisuutta. siina ei oo sellasta epatoivosuutta kun joskus aiemmin, koska aikaa ei oo enaa paljoo jaljella, mut silti. kai siks et tuli pitkalta matkalta muttei oikeestaan palannu kotiin.

kuuba oli mieleton. kuumin, kostein, koyhin, varikkain, seksikkain paikka jossa ikina oon kayny. katukoiria, vanhoja kolonialisminajan taloja, sikareita, vanhoja dollarihymyja, lihavia quebecilaisturisteja, vallankumoussymboleita, pahaa ruokaa, salsarytmeja, ei amerikkalaisia vaikutteita. yovyttiin enimmakseen turistien asuttamissa hotelleissa/lomakohteissa ja meil oli sama ilmastoitu viiden tahden turistibussi, kuski ja opas mukana jatkuvasti. vihaan turismia, ja oisin mielummin liftannu etelarannikolle, mut ei oikeen tassa elamantilanteessa voi mitaan. 800e kamera kaulassa, vesipullo kadessa ja reppu selassa ympariinsa kaveleminen saa olon syylliseks, eika sita auta paljoo se, kuinka paljon huomaa harkitsevansa peson antamista pojalle, joka ei ehka oo saanu kunnon ateriaa moneen paivaan. toisaalta, orkesteirn kanssa matkustaminen avas mahdollisuuksia jotka ei avaudu monelle; soitettiin paikallisissa teattereissa ja kouluissa, joten pystyttiin tutustumaan ihmisiin ja nakemaan millasta niiden koulunkaynti yms on. lennettiin varaderoon, vietettiin yo siella, ajettiin etelarannikolle cienfuegosiin ja kaytiin myos trinidadissa, sielta parin paivan jalkeen havannaan, jossa vietettiin kolmisen paivaa ennen ajoa takas varaderoon ja lentoa takas. havanna oli liian turismintayteinen mun makuun, nautin etelarannikon kaupungeista ja maaseudusta paljon enemman. ehka kuitenki pitas sanoo et joka puolel oli mielettoman kaunista. otin noin 450 kuvaa

niinku puolittain ekassa kappaleessa ilmasin, ei mitenkaan mielettomasti tehny mieli tulla takas edmontoniin. koulunkaynti on enaa pelkka lappa, oon taysin allerginen minkaanlaiselle tyonteolle, eika tassa vaiheessa kukaan oikeen valita, joten en kay siella niin usein. ongelmana nyt tosin se, etta orkesteriharkat on kaytannossa loppu, enka oo varma pitaako tanya tunteja enaa lukukauden loputtua, eli kaikki musiikkijuttu, jota mun aikataulu ennen kuubaa oli niin ylitsevuotavan taynna, on poissa. host-perhetta pitas myoskin vaihtaa kymmenen paivan paasta ja sit oon kaukana kaikesta kaupungin pohjoisosassa ja vahan tuntuu et kaikelt rutiinilt putoo pohja pois. toisaalt, oon viime viikkoina tavannu mielenkiintosempia ihmisia kun missaan vaiheessa aikasemmin taalla; spring orientation -viikonloppuna university of albertan esittelykierroksessa tapasin mildredin, joka on syntyny kanadassa, mut jolla mielettoman vahva intohimo suomea kohtaan, vaikkei se oo ikina kayny siella. ja siis oikeesti _vahva_ intohimo. se oli vahintaanki outoa, mut siistia. muutama muu suomessa ollu vaihtari siel, muutama ties missa ollu vaihtari, kourallinen uudelleen tapaamisenki arvosia ihmisia. kuubassa tutustuin orkesterin ihmisiin paljon paremmin. tanaan graphic artsin tunnilla koulussa kuulin sattumalta jonkun puhuvan siperian lapi matkustamisesta ja pietarista ja liityin keskusteluun opettajan ja jonkun tuntemattoman kanssa. kavi ilmi, et taa geoff seurustelee suomalaisen, tarkemmin ottaen keravalaisen, tyton kanssa. tytto muuttanu tanne n. 12-vuotiaana, mut kuitenki. se osottautu hyvaks tyypiks muutenki, gradueitannu sconasta pari vuotta sitte, matkustellu ja muusikko, ja seurustelee jonkun keravalta tulleen kanssa.

tsekkaillaa mita tasta eteenpai

ps
lauri says:
moby dick?
otto says:
jep
otto says:
hah?
lauri says:
jepjep
lauri says:
koitin muute selittaa naille kivi lappaa
lauri says:
"i've got this friend... we've got some awesome inside jokes.."
otto says:
:D
lauri says:
"if you say something interesting... i can just tell you about this rock behind the university of chicago..."
otto says:
:D:D

tunnin paasta oon convocation hallilla alottelemassa konserttia yliopiston sinfoniaorkesterin kanssa. 24 tunnin paasta oon varaderossa, kuubassa. tasan 3 kuukauden paasta oon helsingissa, suomessa. en ehka jaksa kirjottaa siina valissa. katellaan jos ehtis. yritan ehtia. mut nyt pakko juostasdf

/asdf

kolme kuukautta jaljella edmontonissa. mielettomasti tekemista, ennen tata paasiaisviikonloppua en ehtiny pysahtymaan oikein missaan valissa. en oikein ikina ehdi nahda host-vanhempia, koska arkena ne on aina nukkumassa tuun kotiin, aamulla ne lahtee toihin ennen kun heraan. niina iltoina, joina ei oo harjotuksia yliopiston orkesterin, kuubaan lahtevan singing stringsin tai love according to john -paasiaisnaytelman kanssa, oon kayny konserteissa, latkapeleissa tai viettany myohasia iltoja ystavien tai tuttujen luona. tajusin talla viikolla yks paiva harkoissa etta oon vasyny. en yleensa viitti valittaa sellasta pienta vasymysta ja olin ja oon edelleen tosi tyytyvainen kiireisena olemiseen, mut jos ei pariin viikkoon oo mitaan syomis- eika nukkumisrytmia, se alkaa jossain vaiheessa ottaa pois kaikesta tehokkuudesta, seka fyysisesta etta mentaalisesta.

tiedan, etta ihmiset haluis lukea enemman arkisia asioita, mut en osaa enaakirjottaa niita. se kuvaa myos jotain, tassa vaiheessa ei enaa kiinnita huomiota pieniin asioihin. juoksen paikasta toiseen ja varsinkin edmontonissa silla, etta oon suomalainen, ei oo enaa valia. se on aina mukana, muttei enaa kasvoilla, pelkastaan sydamessa, tai jossain.

en tieda mita pitais kirjottaa. ikava kotiin, mut ikava nyt jo uudestaan pois sielta. en ma kuulu minnekaan, en viela. anthonyn ja saran haat oli tanaan, puhuin elamasta anthonyn kanssa. ehka 28-vuotiaana napsahtaa ja sit haluu vaimon ja perheen ja kodin, mut just nyt en haluu kuulua minnekaan. ikava kotia, mut tiedan, et heti kun oon kotona, haluun pois taas. ahhh osaan taas elaa tulevaisuuteni kanssa. jos munkin on joskus aika myontaa, etta oon oppinu jotain, nyt on se aika. tas ja nyt

ok
mun teoriat ei ollu ihan valmiita tanaan. paatin kuitenkin yrittaa ilmasta itteani sanoin. tuntuu etten oo osannu sita enaa kuukausiin. ihan sama, ei mun tarvii. ymmarran itteani.

viimesia viikkoja kehystaa the mars voltan ja interpolin musiikki, epamaaraset aikataulut, yksinaisyys ja valosat illat bushin daylight savings timen takia. ulkona on lamminta eika talvitakkia tarvii enaa. lumi sulaa, ja maaliskuu jotenkin tuo saman haikeen fiiliksen jonka se joka vuosi tuo; yhtaikaa onnellinen ja mielettoman surullinen, vahvoja tunteita muttei mitaan tiettya suuntaa, vahan kaikkea. en tunne samaistuvani kanadaan tai rakastavani edmontonia mielettomasti, mut toisaalt tiedan jo nyt paljon paikkoja, ihmisia, hetkia ja tunnelmia joita en ikina unohda. toisaalta helsinki on vielakin kaukana ja on viela jonki aikaa jaljella. kai on ihan normaalii ettei oikein tieda mita haluu tai minne kuuluu.

joustan koulusta jos vasyttaa, en kay kaikilla tunneilla. viime paivina ei oo ollu aikaa soittaa selloakaan, vaikka nyt tekis mieli, ei vaan oo ehtiny, oon tullu kotiin joka ilta niin myohaan et kaikki on nukkumassa eika ite oo jaksanu muuta kun syoda ja menna nukkumaan.

plus meen kuubaan kolmen viikon paasta. sain tietaa matkasta pari viikkoa sitten, yks paikallinen nuoriso-orkesteri on lahossa sinne ja oon parin viikon aikana soitellu kotiin, soitellu rotareille, meilaillu rotareille kanadassa ja suomessa, meilaillu kotiin, meilaillu matkan jarjestajille, surffannu citizenship and immigration canadan nettisivulla, soitellu niiden puhelinkeskukseen, puhunu noin viiden eri agentin kanssa, yrittany hommata uuden viisumin, suunnitellu matkaa seattleen viisumia hakemaan, ja nyt viimeseks todennu etten tarvi uutta viisumia. luvat on kunnossa, matkat on maksettu ja 19 paivan paasta oon kuubassa. uskomatonta.

sita ennen kattoo serj tankianii, miljoona esitysta love according to john -musikaalin (?) kanssa ens viikolla, kahen muun orkesterin harjotuksia, sellotunteja, ens viikonloppuna anthonyn ja saran haat, joissa toimin valokuvaajana, ja kuubaa edeltavana viikonloppuna spring orientation, viikonlopun pitunen tilaisuus johon osallistuu kaikki tasta piirista viime vuonna jonnekin vaihtoon lahteneet, me, jotka ollaan taalla nyt ja kaikki, jotka taalta lahtee jonnekin ens vuonna.

ps the mars voltan uusin levy bedlam in goliath on uskomaton. en oo saanu samanlaisia kickseja ainakaan vuoteen. muutaman paivan aktiivisen kuuntelun jalkeen se aukes ja rajaytti tajunnan. taa latino- ja jazz-vaikutteinen progressiivinen rock on todellakin kuuntelemisen arvosta never heard a man speak like this man before
never heard a man speak like this man before
all the days of my life ever since ive been born
never heard a man speak like this man before, watch-him-now

how are you?

who are you?

why are you?

fiiliksia. kaikenlaisia fiiliksia mut se on paljon parempi kun ei fiiliksia ollenkaan. tunnen itteni enemman omaks ittekseni just nyt, paremmin kun pitkaan aikaan. en vielakaan koe tuntevani itteani tai ainakaan omaa tilaani kovin hyvin, mut oon enemman sinut sen kanssa. ja nyt oikeesti tuntuu et on jotain ajateltavaaki, ei pelkastaan tyhjyydesta masentumista. sen mukana jotenki oon saanu tietyn itseluottamuksen takasin, otan itteni tosissani ensimmaista kertaa pitkaan aikaan.

tulevaisuuden suunnittelu tuo aina hyvan mielen. paljon vaihtoehtoja, paljon erilaisia unelmia, paikkoja joihin matkustaa, jotkut lahitulevaisuudessa, jotkut kaukana, jotkut realistisia, jotkut ei niin. viikonloppuna calgaryyn orkesterin kanssa, se on enemman ku jees. maaliskuun 16. serj tankian & fair to midland @ shaw conference centre w/ victor. huhtikuus tarkotus menna jonneki, viikon loma koulusta, saa naha miten kay. ja sit ei oo paljoo aikaa enaa. ei nytkaan enaa oo paljon aikaa.

vuosi on niin pitkalla, et enaa ei jaksa olla kriittinen tata maata kohtaan. siita kai johtuu se etta loppupuolisko aina tuntuu olevan se hauskempi ja myos tuntuu kuluvan nopeemmin. miinuspuolien kanssa ei tarvii elaa enaa pitkaan, miksei siis nautittaisi plussista kun taalla viela ollaan. se on hyva huomata. oon ihan onnellinen siita etta oon kotona 4kk ja 2pv paasta.

jos haluutte tietaa milta musta tuntuu, muuttakaa edmontoniin ja kavelkaa myohaan illalla bussipysakilta kotiin viileessa tuulessa ja kuunvalossa ja kuunnelkaa mogwaita, kuunnelkaa mogwaita, kuunnelkaa mogwaita.

ps



pink rabbit says: shoot to-ill

yellowknife, northwest territories vaihtarien kanssa. kaunista luontoa joka toi suomen mieleen, paljon lunta, kaivoskaupunki, talvileireilya, pitkia ajomatkoja, paljon erilaisia englannin aksentteja, ei omaa aikaa.

tanaan vasyny, mut raahauduin soittojuttuihin, huomenna kouluun, takas arkeen. en tieda yhtaan milta tuntuu, toisaalta kaipaa kaikkien ihmisten seuraa mut toisaalt en tunne itteani niin kiinteesti osaks sita vaihtariporukkaa, nwt-matka merkitsi mulle enemman ihmisten kanssa yhdessaoloa ja arjesta irrottautumista kun aarimmaisia, talvisia, uusia kokemuksia, koska oon kotosin pohjosesta. vikana iltana kaikki oli mielettoman emotionaalisia, moni itki ja vuodatti ties mita. musta ei tuntunu oikein miltaan. tiedan myos jo, etten mee kanoottiretkelle, joka meil ois kesakuussa ja joka monelle on koko vuoden grande finale. lahen kotiinpain jo ennemmin, enka ehi sinne. en siis oikein tieda, mita ajatella koko ryhmasta, koko vuodesta, koko elamasta.

mikaan ei oo selvaa. on sellasia hetkia etta tuntuu ettei mulla oo muuta kun musiikki, on sellasia hetkia etta tuntuu et omistan koko maailman, ja sit on sellasii hetkii kun syo ja nukkuu ja kuuntelee numetallia

aiti lahetti ison kasan lehtileikkeita. kaikuja viime vuodesta. ja sita edellisesta. ja tulevaisuudesta

Your Pretty Mexican Bride
is Waiting for You. Browse 100s of Profiles & Find Your Perfect Match!
latinwomensite.com

Artist's Journals
Save 20% today on beautiful personal sketch journals.
www.PaperPosey.com

How to Lose Stomach Fat ?
I Fought To Lose Fat, By These Easy 10 Rules I Lost 9 lbs every 11 Days
www.FatLoss4Idiots.com

Live Healthy and Wealthy
Take Your Life Back Into Your Own Hands. Live To Love Your Life.
mylifethedream.com

Online Jewish Dating
Meet Over 500,000 Jewish Singles Post a Free Profile at JDate!
www.JDate.com